Tietoa minusta
"Lähes kaikki on mahdollista, jos vain jaksaa uskoa itseensä ja omaan onnistumiseensa. Silloin antaa mahdollisuuden niiden osien itsessään kukoistaa, joiden luuli syystä tai toisesta olevan olematta."
Olen 28-vuotias pirkanmaalainen yliopisto-opintoja tavoitteleva opiskelija, jonka intohimona on ollut pienestä pitäen uuden luominen ja kehittäminen taiteen keinoin, sekä ihmismielen ihmetteleminen ja tutkiminen. Ideoita on tulvinut mieleeni aina valtavasti ja taiteita olen toteuttanut mm. piirtämällä, maalaamalla, kirjoittamalla runoja, näytelmiä ja kappaleita, tanssimalla, animoimalla, muotoilemalla, näyttelemällä ja soittamalla. Kaiken luovan suunnittelun ja ideoimisen ohella aloitin aikuisiällä myös yhtenä kiinnostuksen kohteena korujen tekemisen.
Ensin valmistin koruja kaikenlaisista materiaaleista mitä käteeni sain, niin erilaisista massoista, kierrätetyistä helmistä, napeista ja nahoista kuin mistä tahansa muustakin mitä tuli vastaan. Uteliaana tutustuin erilaisiin materiaaleihin, kunnes törmäsin 2019 keväällä sattumalta hartsikoruihin. Nopean katsauksen jälkeen olin heti valmis tilaamaan omaan kotiini tarvittavat epoksihartsi-tarvikkeet ja niin päädyin hartsikorujen monipuoliseen maailmaan. Materiaalina se sopi luonteeseeni hyvin. Se antaa mahdollisuuden luovuuden purkamiselle suhteellisen monipuolisesti, vaikka onkin tekniikaltaan melko yksipuolinen. Loreleikorut nimi taas sai innoituksensa paljon eri yhteyksissä käyttämästäni Lorelei -etuliitteestä, joka on osiltaan väännös nimestäni ja lempinimestä, mutta on myös eräässä mytologiassa feminiininen vesihenki, sekä vuori Saksassa. Se kuvastaa voimaa, jonka avulla kehitän itseäni ja luon ideoistani todellisia.
Vaikka edelleen muutkin taideaiheet ja materiaalit siivittävät elämääni, enkä tule koskaan jämähtämään vain yhteen materiaaliin tai kiinnostuksen kohteeseen, hartsikorujen valmistus pysyy vankkana perustana kaiken rinnalla. Yksi syy siihen on se, että se antaa mahdollisuuden ilahduttaa ihmisiä sisällyttämällä koruihin jotain heille henkilökohtaista. Siksi Loreleikorut olikin luontainen suunta lähteä ensimmäistä kertaa kunnolla pois peräkammarissa yksinään työskentelevän taiteilijan roolista ja luoda jotain näin näkyväksi ja kaikkien iloksi.
Toivottavasti nautitte luomuksistani edes puoliksi yhtä paljon, kun itse nautin tehdä koruja kuvitellen, miten paljon ne mahdollisesti merkitsevät kantajilleen ja korun nähdessään saa hymyn nousemaan huulille.